Syksyllä 2025 Iltalehti kartoitti kyselyllä kokoomusyhdistysten puheenjohtajien ajatuksia ajankohtaisista aiheista (linkki artikkeliin). Yksi kysymyksistä koski Orpon hallituksen budjettiriihessä tekemää veroratkaisua. Ratkaisu keventää verotusta. Veronmaksajien keskusliitto on laskenut alennusten kuitenkin hyödyttävän merkittävästi vain suurituloisia, yli 9000 € kuukaudessa ansaitsevia palkansaajia.
Tällainen päätös, ja verojen alentaminen kaiken kaikkiaan juuri nyt, oli Kalle Laineen mukaan epäonnistunut. Se oli hänen mielestään suorastaan “surkea emämunaus”. Laine on helsinkiläisen Aleksis Kiven Kokoomuksen puheenjohtaja.
Koska tällainen arvostelu kokoomuksen sisältä tuntuu yllättävältä ja periaatteelliseltakin, Kantapäytä kysyi Laineelta tarkempia perusteluita kannanottoon.
Olit yksi kyselyn kriittisistä vastaajista. Sanoit silloin Iltalehdelle muun muassa:
“Ratkaisu on kokoomukselta surkea emämunaus. Syyt ovat eettisesti kestämättömiä ja poliittisesti epäviisaita ja seuraukset kansantaloudelle, yhteiskunnalle ja politiikalle epätoivottavia. Ratkaisun myötä luottamus yhteiskuntaan ja kokoomukseen heikkenee. Veronkevennykset olisi pitänyt kohdistaa tasaisemmin, jos niitä ylipäätään oli tarpeen tehdä.”
Eikö ole harvinaista, että kokoomuksen suunnalta kuullaan tällaista arvostelua?
Kommentti voi tuntua yllättävältä. Silti tosiasia on, että tuon saman kyselyn tietojen perusteella en ajatuksineni ole yksin, enkä mikään erikoistapaus tai musta lammas. Päinvastoin, näyttää siltä, että edustan yhdistysten puheenjohtajien selvää, yli 60 prosentin enemmistöä. Useimpien mielestä veronkevennykset olisi pitänyt kohdistaa tasaisemmin.
Yllätyksen tuntu taitaa johtua siitä, että julkinen keskustelu kärjistää ennakkokäsityksiä. Tilannetta pahentaa puolueen maltillisen enemmistön uneliaisuus. Emme ole keskusteluissa kuuluvasti läsnä itse vaikuttamassa mielikuviin, minkä seurauksena monien ihmisten kuva meistä on kuva ennakkoluulosta. Lopputulos on epäreilu ja epätosi, mutta harmi kyllä näkymättömyydellä itse ansaittu kuitenkin.
Tahdon tällä sanoa, että sivistysporvari nukkuu aivan liian hyvin.
Tämä ei tietysti ole yksin kokoomuksen ongelma. Kaikissa puolueissa äkkiväärät ovat suulaampia kuin maltilliset, ja riidanhaastajat lyövät löylyä minkä ehtivät. Tämä ei lupaa hyvää edustukselliselle demokratialle, eikä Kokoomukselle. Kun annamme mielikuvien muodostua julkisesta keskustelusta pilakuvien perusteella, voi sitten tulla jollekin yllätyksenä, että mitä ihmettä, eivätkö kokoomuslaiset syökään pikkulapsia… Eivät syö, eivätkä muuten syö muidenkaan puolueiden vaikuttajat.
Eikö verotuksen keventäminen sitten ole arvo sinänsä?
Ei se ole.
Kokoomuksessa kyllä laajasti kannatetaan mieluummin kevyttä kuin raskasta verotusta, ja niin myös minä ajattelen. Näkemys ei kuitenkaan sokea sille, että pöydällä on monia asioita, joista verotuksen alentaminen on yksi.
Verotus ja talous ylipäätään ovat erittäin tärkeitä välineitä ja sellaisina niillä on suuri käytännön arvo. Niillä on valtava vaikutus siihen, miten itse kullakin menee ja miten meidän pienenä kansana käy huomenna. Terve talous on monen asian edellytys. Mutta kaikki tämä sanottuna, talous tai verotus ovat välineitä, eivät ole päämääriä sinänsä.
Sitä paitsi kokoomus ei ole etujärjestö tai yhden asian yhdistys. Emme esimerkiksi ole autoklubi tai verokerho, vaan yleispuolue. Tällaisessa toiminnassa – politiikassa – vastuullisuuteen kuuluu, että vähintäänkin yritetään ymmärtää erilaisia näkökulmia siihen kokonaisuuteen, jossa ratkaisuja yksittäisistä asioista tehdään. Kun tavoitellaan hyvää yhteiskuntaa, sellaista, joka olisi kaikille tavoittelemisen ja rakentamisen arvoinen, ei riitä, että kiinnitetään huomiota vain yhteen asiaan, vaikka se olisi tosi tärkeä.
Yhden asian liikkeet voivat puhua ja toimia toisin – niin kuin mitään muuta asiaa ei olisikaan kuin se oma. Mutta yhteiskunta ei toimi niin. Eikä vastuullinen yleispuolue tai poliitikko voi toimia niin, että vaikkapa veroratkaisuista päätettäessä kaikki muut asiat ikään kuin lakkaisivat olemasta. Eivät ne lakkaa.
Mitä ne muut asiat sitten ovat? Hallituksessa ja erityisesti pääministeripuolueena kokoomus on vastuussa kaikkien kansalaisten hyvinvoinnista. Ja vaikka rajoittuisimme erityisesti kokoomuslaisille läheisiin näkökulmiin, vahvaa kannatusta kokoomuksessa nauttivat esimerkiksi ajatukset kohtuudesta, vastuusta ja vapaudesta, tasa-arvosta, koulutuksesta, luottamuksesta tai turvallisuudesta.
Uskon, että nykyisessä tilanteessamme monet kansalaiset – myös kokoomuksen kannattajat –mielessään puntaroivat nyt toteutettuja hyvätuloisille kohdentuvia veronkevennyksiä tällaisten arvonäkökulmastakin huomionarvoisten näkökohtien valossa. En usko, että edes kaikkein innokkain kevennysten kannattaja ajattelisi, että veroja on alennettava tilanteesta riippumatta, aina ja kaikissa asioissa, hinnalla millä hyvänsä, itsekkäistä syistä, tai seurauksista piittaamatta.
Minusta on hyvä pysähtyä useinkin miettimään, minkä juuri nyt ajattelemme olevan ratkaistavassa asiassa kansalaisen etu. Tai mahdollisesti Suomen etu. Tilanteet vaihtelevat, ja niiden mukana myös se, mitä ratkaisua käytännön tilanteissa voi pitää hyvänä tai huonona – tilkalla juomavettä on eri arvo avannossa ja autiomaassa.
Kannat erityistä huolta luottamuksesta?
Kyllä! Luottamus on suomalaisten supervoima – iso arvokas asia, jota ei voi ostaa, vaan joka pitää ansaita.
Kokoomuksen pitkä linja talouden ja turvallisuuden teemoissa toi voiton viime vaaleissa. Kaikkien ei tarvitse kokoomuksesta pitää, mutta kaikkien on voitava siihen luottaa. Toimintamme puolueena vaikuttaa myös siihen, miten ihmiset luottavat politiikkaan ja demokratiaan ylipäätään – ja se on meitä itseämme isompi asia.
Luottamus on paitsi suomalaisten supervoima, myös olennainen osa suomalaista identiteettiä. Luottamus on myös erityinen onnenlähde. Sitä ei voi tuosta vain rakentaa ja useille kansakunnille tehtävä voisi olla vaikea tai mahdoton, tai kenties ajatuksenakin absurdi. Luottamuksessa meillä on kansana jotain sellaista, mistä moniaalla muualla ei voida haaveksiakaan. Luottamus on kansallisaarre. Kansallisaarteita ei kaupata.
Yhteiskunnallisissa asioissa ei ole yhdentekevää, miltä asiat ja teot näyttävät tai tuntuvat. Luottamus reiluuteen ja oikeudenmukaisuuteen on monella tapaa se liima, jonka varassa yhteiskunta lopulta pysyy kasassa. Yhtä asiaa ajettaessa ei pidä nävertää asioita, jotka lopulta ovat kaiken yhdessä toimimisen ja yhdessä onnistumisen perusta.
On myös hyvin käytännöllisiä syitä suhtautua päätökseen kriittisesti, esimerkiksi vaikutukset velkaantumiseen ja julkisten menojen rahoitukseen. Menoista säästetään jo, ja vielä lisää on säästettävä – mutta kitulias kasvu, panostuksia vaativa turvallisuustilanne ja väestön vanheneminen jotakuinkin vievät sen, mikä muualla saadaan säästymään. Samalla julkistalouden velkaantumisen tilanne on jo niin vaikea, että velanmaksukyvystä on tosiaankin pidettävä huolta. veronalennukset nyt tarkoittavat velannoton lisäämistä. Sellaisen puolesta en ainakaan minä, eikä varmaan moni muukaan kokoomuksen kannattaja viime vaaleissa äänestänyt.
Mutta eikö päätöksiä perusteltu elvytysvaikutuksilla?
Totta. Ja on kyllä perusteltua uskoa, että yleisesti ottaen veronalennuksilla on toimeliaisuuden ja kasvun kannalta myönteisiä vaikutuksia. Ongelmallista kuitenkin on – sen lisäksi, että alennuksiin ei juuri nyt olisi varaa – se, että myönteisten vaikutusten toteutumiselle ei voi antaa aikataulua, osoitetta, todennäköisyyttä tai määrää. Voimme uskoa että vaikutuksia tulee, mutta emme tiedä koska, millä mekanismilla, miten kohdentuen ja millaisilla vaikutuksilla veronalennukset kohdentuvat laadukkaan kasvun moottoriksi.
Kun asiaa katsotaan tuloluokittain, esille tulee erilaisia ongelmia. Keskituloisten verojen alentaminen on kallista, eikä siihen ole varaa. Alennukset pienituloisille voisivat vaikuttaa kasvuun, mutta samalla päädyttäisiin jo nyt ongelmallisen jyrkän progression jyrkkenemiseen entisestään. Näyttääkin siltä, että hallitus kaikesta huolimatta halusi puskea alennuksia edes johonkin tuloveroon. Jonkinlaisella vaihtoehdottomuuden logiikalla, ikään kuin ajopuuna, sitten päädyttiin veronalennuksiin suurituloisille. Tällaista on kuitenkin vaikea uskottavasti selittää parhain päin itsellenikään, saati asiasta kiinnostuneille kansalaisille.
“Emämunaus” ei siis mielestäsi osunut harhaan?
En näin jälkikäteenkään pidä tuota sanavalintaa harhaan osuneena. Näkemystäni olen perustellut tarkemmin yllä, ja nyt kannattaa taas katsella eteenpäin. Eteen tulee vielä tälläkin hallituskaudella monta hyvää tilaisuutta näyttää kansalaisille, että teemme hyvää käytännön politiikkaa ja samalla toteutamme arvojamme käytännön toiminnassa, myös vaikeissa paikoissa.
